valo ja rytmi

Me vastaamme valoon. Auringonvalo pitää yllä sirkadiaanista rytmiä eli vuorokausirytmiä, joka säätelee nukahtamista ja heräämistä, vireystilaa, ruokahalua ja jopa mielialoja sekä tunnetiloja.

Suomessa valoisan ja pimeän vuodenajan välillä on huima ero, joka tekee näillä leveysasteilla elämisen haastavaksi, mutta myös mielenkiintoiseksi.

Auringonvaloa voi varastoida D-vitamiinin muodossa talven varalle, mutta oikeastaan keho haluaisi saada valokylvyn joka päivä. Tarvitsemme valoa, jotta pystymme olemaan kunnolla hereillä, mutta myös, jotta voimme illalla saada unta ja nukkua syvästi. Auringonvalosta nauttiminen erityisesti aamulla ja aamupäivällä vaikuttaa tasapainottavasti vuorokausirytmiin. Valo pääsee silmien kautta hypotalamukseen ja sieltä käpyrauhaseen, jossa se stimuloi melatoniinin tuotantoa, joka alkaa iltaa kohti. Varsinkaan talvella ei kannattaisi käyttää aurinkolaseja, sillä ne estävät auringonsäteiden pääsyn silmiin. Lisäksi yhä yleisemmät pilviset päivät tai auringon edessä oleva harso vähentää valon voimaa. On selvää, että auringonsäteiden keinotekoinen estäminen ilmaston muuntelun nimissä aiheuttaa monia ongelmia meille ja luonnolle.

Pimeänä vuodenaikana vietämme paljon aikaa sisätiloissa ja keinotekoisessa valoympäristössä. Monet julkiset tilat ja varsinkin ostoskeskukset ovat mielestäni ylivalaistu kovalla, täysin varjottomalla valolla, joka saa ainakin minussa aikaan levottomuutta ja turvattomuuden tunnetta. Kaupunkiympäristössä puhutaankin aina läsnäolevasta valosaasteesta, joka voi toisaalta johtaa siihen, että emme enää muista mitä luonnollinen pimeys on tai jopa pelkäämme sitä. Lisäksi monet loisteputki- tai LED-lamput lähettävät haitallista sähkömagneettista säteilyä. Ainakin omassa kodissamme voimme vaikuttaa valon ja valaisimien laatuun, jolla taas on merkitystä hyvinvointimme kannalta. Valkoinen kova valo stimuloi ja lämmin keltainen valo rentouttaa meitä. Siksi illalla kodin valaistuksen olisi hyvä olla pehmeää ja lämmintä, jotta voimme ennen nukkumaanmenoa päästä rennon raukeaan tilaan.

Kiinalaisessa lääketieteessä kehon rytmit ovat olennainen osa terveyttä. Wei Qi eli suojeleva ja eheyttävä Qi seuraa vuorokausirytmiä ja reagoi nimenomaan valoon ja siihen, ovatko silmät auki vai kiinni. Päivällä kun olemme valveilla se kiertää iholla ja lihaksistossa pitäen meidät hereillä reagoimaan ulkomaailmaan. Iltaa kohti Wei Qi sukeltaa sisäelimiin ja syviin sidekudoksiin, jotta fyysinen keho voi korjata itseään. Joskus Wei Qi ei pääse rauhoittumaan iltaa kohti vaan jää pyörimään pintalihaksistoon. (Näin voi käydä jos päivän aikana saamme liikaa ulkoisia ärsykkeitä.)Tällöin meidän on vaikea päästä raukeuden tilaan ja nukahtaminen häiriintyy. Jos toisaalta torkumme pitkään aamupäivään, Wei Qi ei välttämättä pääse heräämään kunnolla ja meidän on vaikea aloittaa päivä energisenä.

Hieman toisenlainen, mutta samanaikaisesti tapahtuva kierto on Ying Qin eli ravitsevan Qin kierto vuorokauden aikana 12 sisäelimen kautta. Kullakin elimellä on kahden tunnin jakso, jolloin niiden energia on vahvimmillaan. Tätä kiertoa kutsutaan kiinalaiseksi kelloksi. Esimerkiksi mahalaukun ja ruuansulatuksen energia on vahvimmillaan aamulla, koska Qi kiertää silloin paksusuolen ja mahalaukun meridiaaneissa. Sanotaan että terve ruokahalu aamulla kertoo vahvasta mahalaukun energiasta.

Tutustumalla ja kunnioittamalla oman kehomme rytmejä voimme konkreettisesti vaikuttaa siihen miten paljon meillä on energiaa käytettävissä.

Kun kohta siirrämme kelloja talviaikaan, palaamme maapallon normaaliin aikaan. Joillekin meistä kellojen siirtäminen sekoittaa biologisen kellon, sillä yhdenkin tunnin heitto suuntaan tai toiseen voi hämmentää kehon.

Akupunktio voi auttaa kehoa korjaamaan epätasapainoon mennyt rytmi ja toisaalta löytämään oma rytmi, jos se on ollut kateissa jo pidempään.