Kolme parantavaa sientä

Sienikunnan maailma on kiehtova. Sienirihmastot tuntevat maaperänsä läpikotaisin ja ovat hyvin verkostoituneet toistensa ja ympäristönsä kanssa. Maanpäälliset sienet eli itiöemät manifestoivat sienirihmaston viisautta. Sienet ovat hyvää ravintoa ihmiselle, koska ne sisältävät paljon vitamiineja, valtavasti mineraaleja, proteiinia, kuitua ja antioksidantteja. Ne pystyvät varastoimaan auringonvaloa (jopa keräämisen jälkeen!), joten ne auttavat ihmistä D-vitamiinin muodostuksessa. Lisäksi sienet rikastuttavat mikrobiomiamme ja ylipäätään auttavat meitä elämään tässä maailmassa. Kiinalaisen lääketieteen mukaan sienet poistavat kosteutta ja kuumuutta sekä vahvistavat Jingiä (munuaisten alkuperäistä energiaa) ja Yiniä eli rakennetta. Ne herättelevät Shen-henkeä ja muistuttavat meitä elämän mysteeristä. Nostan tässä esille kolme sientä, joista itse suuresti pidän ja jotka koen tuntevani jokseenkin hyvin.

REISHI eli LAKKAKÄÄPÄ on pitkäikäisyyden sieni. Taolaisessa perinteessä sitä kutsutaan kuolemattomuuden eliksiiriksi ja sen parantava voima on tunnettu tuhansia vuosia. Reishi on mahdollisesti adaptogeeninen* sieni, joka tarpeen mukaan joko voimistaa heikkoa immuniteettia tai rauhoittaa liian aktiivista immuniteettia. Se pitää yllä tervettä solukkoa*, tukee verenkiertoa ja sydäntä, keuhkoja, maksaa ja munuaisia. Kiinalaisessa lääketieteessä reishin sanotaan aktivoivan erityisesti maksan kanavaa ja sitä kautta stimuloivan sapen eritystä ja maksan lukuisia toimintoja. Ehkä juuri siksi reishi auttaa kehoa puhdistumaan myrkyistä. Siis hyvin tärkeä sieni tällä hetkellä!

Reishillä on yhteys Shen-henkeen ja sen on sanottu olevan “rohto jolla on henkinen potentiaali”. Se rauhoittaa hermostoa, kirkastaa ajattelua, tukee hyvää mieltä sekä auttaa nukkumaan levollisesti. Muinaisessa kiinalaisen yrttilääkinnän klassikossa Bencao Gangmussa sanotaan, että reishi tekee ihmisestä iloisen ja voimakkaan. Omasta kokemuksestani voin yhtyä tähän täysin sydämin!

Lakkakääpä kasvaa Suomessa, mutta on suhteellisen harvinainen. Toivon, että vielä joskus tapaisin sen kasvamasta kannon nokasta. Reishi on maultaan kitkerä ja paras tapa nauttia sitä on joko kuivattuna uutteena tai tinktuurana, jota voi sekoittaa kuumaan veteen, teehen, kahviin tai sekoittaa smoothiehen. Reishi vaikuttaa pehmeästi ja vähitellen ja sitä kannattaakin käyttää pidempiä aikoja kerrallaan.

CHAGA eli PAKURI on suuri suojelija, sienimaailman kuningas, joka kasvaa elävän puun rungossa. Lääkinnällisesti vahvin pakuri kasvaa koivussa ja sitä on käytetty Venäjällä, Pohjolassa ja Kiinassa jo vuosituhansia. Pakurin käytettävä osa ei itse asiassa ole itiöemä vaan sienirihmaston muodostamaa pahkaa. Se on yksi emäspitoisimmista rohdoista luonnossa, joten se on hyvä hoitamaan happo-emäs tasapainoa. Sillä on myös erityinen suhde ihoon ja sitä on käytetty kautta aikojen ihosairauksien ja ihosyövän hoidossa. Tämä vaikutus on varmasti yhteydessä siihen, että hoitava pakuri elää yhdessä koivun kanssa. Kiinalaisen lääketieteen mukaan pakuri on yksi pitkäikäisyyden sienistä ja sen sanotaan tasapainottavan Qitä. Pakuri on adaptogeeninen* sieni, jonka säännöllinen nauttiminen auttaa meitä sopeutumaan ympäristön muutoksiin. Luultavasti juuri emäksisyytensä vuoksi pakuri sisältää valtavasti antioksidantteja, jotka auttavat kehoa purkamaan oksidatiivista stressiä ja tulehduksellisia tiloja. Lisäksi se tukee ruuansulatusta, sydäntä ja maksaa sekä suojelee kehomme solujen tasapainoa* auttamalla meitä siivoamaan pois vaurioituneita soluja.

Pakuria voi löytää joka puolelta Suomen metsistä. Kuulemma suomalainen chaga on maailman parasta! Pakuria nauttitaan yleensä teenä, jota on keitelty monta tuntia. Itse lisään vahvaa pakuriteetä aamukahviini. Teetä voi käyttää myös keiton pohjana.

SHIITAKE eli SIITAKESIENI on herkullinen ja ravitseva. Sen maanläheinen pähkinämäinen aromi on täynnä umamia. Siitake voimistaa mahalaukkua ja parantaaa verenkiertoa tukemalla sydäntä ja maksaa. Sillä on tulehdustiloja hillitsevä vaikutus. Siitake myös tasapainottaa verensokeria ja tukee immuniteettia ja tervettä solujen rakennetta*. Christopher Hobbs kirjassaan “Medicinal Mushrooms” kehottaa syömään 2-3 siitakesientä useampana päivänä viikossa immuniteetin vahvistamiseksi. Siitake maistuu erityisen hyvältä misokeitossa tai paistettuna valkosipulin kanssa.

Siitakesieniä voi siis käyttää tuoreena tai kuivattuna ruuanlaitossa tai lääkinnällisesti jauheena. Mielestäni siitakkkeen umaminen maku vahvistuu kuivatussa sienessä. Viime aikoina Suomestakin on alkanut löytyä tuoreita suomalaisia siitakesieniä kaupoista.

*Kaikki kolme sientä omaavat syöpää ja kasvaimia torjuvia ominaisuuksia eli ovat anti-tumor ja anti-cancer -rohtoja. Ajattelen niiden vaikutuksen solutasolla seuraavasti: Terveiden solujen neste eli vesi on niin sanotussa neljännessä olomuodossa, jossa vesimolekyylit ovat muodostaneet nestekiteitä (Gerald H. Pollack: The Fourth Phase of Water) Terveet solut elävät harmoniassa ympäristönsä kanssa. Syöpäsolut ovat vaurioituneita soluja, joiden neste on menettänyt kykynsä muodostaa nestekiteitä. Reishi, pakuri ja siitake pystyvät auttamaan kehoa palauttamaan solujen terveen nesterakenteen.

*Termi “adaptogeeninen” tulee alunperin 1940-luvun Neuvostoliitosta, jossa tutkijat tutkivat kasveja ja sieniä, jotka pystyivät tukemaan ihmistä äärimmäisen stressin aikana. Adaptogeeninen sieni tai kasvi on aina myrkytön ja sen vaikutus on epäspesifinen. Tämä tarkoittaa, että adaptogeeninen rohto ikäänkuin “lukee” kehon sen hetkisiä tarpeita ja vaikuttaa sen mukaan. Lisäksi aito adaptogeeni vaikuttaa tasapainottavasti ainakin yhteen tai kahteen seuraavista kehon järjestelmistä: umpieritysjärjestelmään eli hormonitasapainoon (varsinkin HPA eli hypotalamus-aivolisäke-adrenaliini- akseli), verenkiertoon, hermostoon (varsinkin vagushermoon), immuniteettiin ja aivo-suolisto-yhteyteen.

Inspiraationa tämän tekstin kirjoittamiseen olen käyttänyt:

Christopher Hobbs: Medicinal Mushrooms -the Essential GuideSayers Ji: Beyond the Button: Six Mushroom Varieties That Can Boost Your HealthThomas Cowan: Cancer and the New Biology of WaterAndrew Sterman: Welcoming Food