Autonominen hermosto, vagushermo ja stressi

Autonominen hermosto reagoi stressiin, sillä se on sen tehtävä. Nykymaailman lakkaamaton kiireen tuntu, työpaineet, sosiaalinen media ja digitalisaatio, talous- ja maailmantilanteen uhat kuormittavat hermostoa. Olemme usein joko reaktiivisessa tai lamaantuneessa tilassa. Lisäksi altistummme ympäristömyrkyille, kemikaaleille ja sähkömagneettiselle säteilylle. Maaperä, vesistöt ja hengitysilma (niin sisällä kuin ulkonakin) ovat täynnä raskasmetalleja ja muita synteettisiä yhdisteitä mikro- ja nanohiukkasten muodossa. Kaiken tämän keskellä kehomieli yrittää pitää yllä tasapainoa ja eheyttä.

Mikä on autonominen hermosto?

Autonominen hermosto säätelee sisäelinten ja kudosten toimintoja. Hermoston refleksikeskukset sijaitsevat selkäytimessä, ydinjatkeessa ja hypotalamuksessa, joka on kehon tärkein homeostaasin ylläpitäjä. Pitkään on ajateltu, että autonomisella hermostolla on kaksi haaraa, sympaattinen ja parasympaattinen, jotka säätelevät kehon stressi- ja rentoustilaa.

Nykyinen käsitys on kuitenkin laajentumassa ja ottaa huomioon autonomisen hermoston merkityksen tunnetilojen ja käyttäytymisen säätelijänä. Neurotieteilijä Stephen Porgesin 1990-luvulta alkaen kehittämän polyvagaalisen teorian mukaan parasympaattisen hermoston vagushermolla onkin kaksi erillistä haaraa, jotka yhdessä sympaattisen hermorungon kanssa muodostavat kolmen haaran synergisen kokonaisuuden. Tärkeimmässä roolissa on X. aivohermo eli vagushermo, jonka ventraalinen eli vatsanpuoleinen haara vastaa rennosta hyvän olon ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tunteesta. Vagushermon dorsaalinen eli selänpuoleinen haara taas vastaa levosta ja ruuansulatuksesta, mutta myös toimintojen hidastumisesta, sulkeutumisesta ja lamaannuksen tunteesta. Sympaattisen hermorungon haara vastaa kehon terveestä aktiivisuudesta ja tarvittaessa “taistele tai pakene”-tilasta. Polyvagaalisesta perspektiivistä voimme ymmärtää, että kehomielen tasapaino on vahvasti kytköksissä autonomisen hermoston kolmen haaran vuoropuheluun.

Vagushermo

Kiertäjähermo eli vagushermo muodostaa parasympaattisen haaran kaksi oksaa. Nimi vagus on latinaa ja tarkoittaa vaeltajaa. Nimi on osuva, sillä tämä kehon pisin hermokimppu vaeltaa kaikkiin tärkeisiin sisäelimiin ja kudoksiin. Vagushermo lähtee kallonpohjasta aivorungosta ja laskeutuu pitkin kaulan molempia sivuja kehon etupuolelle, josta se vaeltaa alas läpi kurkun ja nielun, keuhkojen, sydämen ja ruuansulatuselimistön. Viestit kulkevat pitkin vagushermoa kahteen suuntaan: 80 prosenttia viesteistä kulkee kehosta aivoihin ja 20 prosenttia aivoista kehoon. Sanotaan myös, että vagushermo on myös kytköksissä käpyrauhaseen ja muodostaa ikäänkuin fyysisen yhteyden korkeimman tietoisuuden ja kehon eri osien välille. Kaikkein suorimman yhteyden vagushermoon fyysisesti voimme saada koskettamalla korvan taustaa, jossa se tulee lähelle pintaa.

Faskia, hermosto ja meridiaanit

Faskiat eli sidekudokset ovat kalvomaisia kudoksia, jotka jakavat ja hahmottavat kehon sisäisiä tiloja. Ne koostuvat nestekiteistä ja ovat yhteydessä kehomme nestetasapainoon ja solujen aineenvaihduntaan. Faskia on yhtenäinen kalvosto, jota on kaikkien sisäelinten ja kudosten ympärillä ja niiden väleissä. Se pitää yllä kehon muotoa, kokonaisuutta ja kommunikaatiota. Se mahdollistaa kehonsisäisten liikkeiden pehmeyden ja liukuvuuden. Ilman faskiaa liikkuminen olisi tuskallista ja täynnä kitkaa. Faskiakudos on täynnä hermopäätteitä ja hermosto kulkee faskioissa käyttäen hyväkseen nestekiteiden mahdollistamia elektromagneettisia impulsseja. Kiinalaisen lääketieteen termein voimme ajatella, että faskiat mahdollistavat Qin virtaamisen kehossa. On itse asiassa todettu, että kehomme meridiaanikanavat näyttävät seurailevan faskioiden reittejä.

Psykosomaattiset oireet ovat autonomisen hermoston viestejä

Länsimaisessa ajattelussa psykosomaattisilla oireilla tarkoitetaan fyysisiä oireita, joille ei löydy lääketieteellistä selitystä. Tämä johtuu siitä, että oireet ovat autonomisen hermoston aiheuttamia eikä niille voida löytää syytä ilman, että katsomme kehomieltä kokonaisvaltaisesti. Lähes kaikki meistä kokevat elämänsä varrella psykosomaattisia oireita. Jokaisen autonominen hermosto reagoi stressiin yksilöllisesti, mutta usein fyysisiä oireita ovat erilaiset mahalaukku-ja suolisto-ongelmat, niska- ja selkäkipu, päänsärky, huimaus, hyperventilaatio, ahdistus rintakehässä, sydämentykytys, lihasjännitys ja spasmit, aineenvaihdunnan häiriöt, ihottumat ja yleinen uupumus. Psyykkisiä oireita ovat esimerkiksi aivosumu, unettomuus tai painajaiset, masennus, ahdistus ja henkinen lamaannus.

Kiinalaisen lääketieteen termein voisimme sanoa, että psykosomaattiset oireet ovat häiriöitä Qin tasolla. Kun kehomieli altistuu pitkäaikaiselle stressille, Qin virtaus häiriintyy. Kun Qin häiriö jatkuu tarpeeksi pitkään, myös Xue veri vahingoittuu. Vanha kiinalaisen filosofian sanonta kuuluu: “Veri seuraa Qitä. Veri on Qin äiti.”

Qi on energian virtausta. Qi reagoi niin sisäisen kuin ulkoisen ympäristön resonanssiin. Kun ulkopuolelta tuleva resonanssi on epätasapainossa tai luonnotonta, Qi vahingoittuu. Kun ympäristön luonnoton resonanssi jatkuu pitkään, myös veri vahingoittuu. Kun veri vahingoittuu, sen laatu huononee, se vähenee eikä kierrä enää vapaasti. Heikko veri ei jaksa synnyttää Qitä. Meidän elämänenergiamme vähenee.

Elektromagneettinen maailma

“In a sense, we are all puppets on invisible strings that connect us to heaven and earth, strings that resonate at the age-old frequencies of the biosphere in which we live, the space between Earth and Sky, whose dimensions never change. And when we modulate and pulsate those strings at random from thousands of locations in space, we change the beautiful music of the earthly orchestra into a discordant chaos that scatters bodies all over the world, helpless before it.”

-Arthur Firstenberg

Kaikki maailmassa on elekromagneettista postiivisen (Yang) ja negatiivisen (Yin) varauksen vuoropuhelua. Taivas on positiivisesti varattu, maapallo on negatiivisesiti varattu ja ihminen on taivaan ja maan välissä. Kun taivaan positiivinen varaus pääsee kehomme läpi kohti maata ja maan negatiivinen varaus kehomme läpi kohti taivasta, luomme tasapainoa ja terveyden tilaa. Nykyinen yhä digitaalisempi ympäristömme on täynnä positiivista (Yang) varausta. Kun vietämme päivät ja joskus yötkin tässä ympäristössä, kehomme latautuu tällä Yangisella energialla, joka pakkautuu erityisesti yläkehoon. Seurauksena on unettomuutta, hermostuneisuutta, aivosumua, päänsärkyjä jne. On siis olennaisen tärkeää, että vapautamme ylimääräistä positiivista varausta kohti maan negatiivista varausta. Voimme tehdä sen juurtumalla maan energiaan esimerkiksi kävelemällä paljain jaloin ulkona ( haastavaa Suomessa;-), halaamalla puuta (helppoa Suomessa), meditoimalla niin että keskitymme tuomaan energiaa kohti alempia energiakeskuksia (aka chakra tai dantien).

Maapallolla on oma pulssi, jota kutsutaan Schumannin resonanssiksi (7, 83 hertsiä). Kehomme on tottunut tähän harmoniaa luovaan matalaan resonanssiin. On kuitenkin havaittu, että viimeisten vuosikymmenien aikana Schumannin resonanssi on alkanut heittelehtiä voimakkaasti (se heittelehtii luonnostaankin jonkun verran) johtuen yhä lisääntyvästä elektromagneettisesta kakofoniasta. Maapallo ja sen asukkaat altistuvat eritaajuisille säteilyille, jota aiheuttavat maata kiertävät satelliitit, tutka-asemat, 4G ja 5G tornit, kännykät ja kaikki muut sähköiset laitteet.

Soluillemme nykyinen vahvasti sähköistetty maailma on tuntematon ja myrkyllinen.

Ihmiskehoa ei ole luotu elämään synteettisessä, kemikaalien ja sähkömagneettisen säteilyn täyttämässä ympäristössä. Autonomisen hermoston ilmentämä alkuperäinen “muinanen” kehomme yrittää viestittää meille tätä oireilemalla. Toisaalta se myös kertoo milloin ja missä meidän on hyvä olla. Tämä on tietysti hyvin yksilöllistä, mutta voimme auttaa alkuperäistä kehoamme tasapainoittamalla vagushermoa.

Tässä muutamia ideoita:

Palleahengitys, laulaminen, hyräily tai hyminä, tanssiminen, luontokävely, meditaatio, jooga, chi gong, eteeriset öljyt, lempeän kosketuksen antaminen ja saaminen, kauniin ja laajan maiseman katsominen ja luovuuden ilmentäminen itselle sopivalla tavalla. Vagushermo on myös kytköksissä suoliston mikrobiomikantaan, joten ruokavalio, joka sisältää tarpeeksi kuitua, probiotteja (esim. hapatettujen kasvisten muodossa) sekä omega-3. öljyjä voi vaikuttaa vagushermon hyvinvointiin.

Myös akupunktio voi auttaa autonomisen hermoston häiriötiloissa. Kiinalaisen lääketieteen Akatemiassa tekemäni lopputyö käsitteli juuri tätä aihetta. Lopputyössä yhdistin akupunktiota, somaattista kosketusterapiaa ja polyvagaalisen teorian näkemystä vagushermosta tutkiessani autonomisen hermoston tasapainottamista hoitotyössä.

Käytän hoidoissani akupunktion ja moksan lisäksi infrapunalamppua, eteerisiä öljyjä, kallonpohjan hierontaa ja äänirautoja (tuning forks).